Pentukuulumisia
30.4.2010
WILCOt ovat nyt reilun seitsemän kuukauden ikäisiä. Vauhtia riittää, eikä tuhoiltakaan ole vältytty.
Ringo on kunnostautunut TOKOilurintamalla ja käynyt alkeiskurssin. Tästä hurmurista on kasvanut avoin, iloinen juniori, joka murskaa sydämiä missä liikkuukin.
Miki on kasvanut isänsä jalanjäljissä, niin hyvässä kuin pahassakin. Miki ehtii, Miki keksii, Miki tekee, Miki kokeilee. Miksu on älykäs koira, joka on äärettömän kiinnostunut kodin elektroniikasta. Joskus vähän liiankin kiinnostunut…
Valdo on käynyt pentukurssin ja valmistunut sieltä erinomaisin arvosanoin! Herra Mytäjäisestä on kasvanut hurmaava, kekseliäs pikkuherra. Kävin Valdon kanssa mätsärissäkin kokeilemassa pentuluokkaa. Valdo esiintyi oikein mallikkaasti ja olin pojasta kovin ylpeä!
Dori on keksinyt saunomisen ihanuuden, eikä kukaan Dorin perheestä pääse enää saunaan neidin huomaamatta. Tämä ihastuttava Miss Vieremä hurmaa missä ikinä kulkeekaan ja Dorille on kylän ainoana brassina kehittynyt suuri fanijoukko. Dori on kekseliäs ja ilmeikäs pikku hännänheiluttaja, joka työntää kirsunsa joka paikkaan missä tapahtuu.
———
29.11.2009
Ringokin on nyt muuttanut oman perheensä luo. Pentukuulumiset hiljenevät tältä erää, mutta palailen asiaan myöhemmin, kunhan WILCOt vähän kasvavat ja keksivät uusia metkuja.
Ringo Dali-isän kanssa juuri ennen lähtöään.
28.11.2009
Dori lähti tänään pitkälle matkalla kohti kotia, Keski-Suomeen. Huomenna Ringokin muuttaa omaan kotiinsa ja me palaamme arkeen pentuhuumasta.
26.11.2009
Valdo ja Miki ovat muuttaneet omiin koteihinsa tänään. Lauma tuntuu pieneltä ja talo hiljaiselta vaikka vielä kaksi kakaraa sulostuttaa elämäämme viikonloppuun saakka.
Viimeinen yhteiskuva pentulaatikossa.
Onnea, pitkää pinnaa ja paljon iloisia hetkiä Valdolle ja laumalleen Joensuuhun sekä Mikille ja laumalleen Helsinkiin! Olette ihania!
17.11.2009
Pennut rakastavat ulkoilua! Jos eivät pääse mukaan joka ikinen kerta kun isot menevät ulos, alkaa aivan älytön huuto. Ja sitten kun vauvat pääsevät ulos mekkala on vieläkin korvia huumaavampi -ovat niin innoissaan kun juoksevat portaita alas!
Valdo tähystää kannon päällä.
Ringo kiipeilee.
Dori ehtii poseeraamaan.
Miki sai saaliin.
30.10.2009
WILCOjen tiedot ovat ilmestyneet näkyviin Kennelliiton jalostustietokantaan! KLIK!
29.10.2009
Pikkuiset WILCOt täyttävät tänään kuusi viikkoa! Synttärin kunniaksi kuva jokaisesta.
Ringo, Monsterosa Handshake Drugs.
Miki, Monsterosa Hate It Here.
Valdo, Monsterosa HvyMetalDrummer.
Dori, Monsterosa Hummingbird.
24.10.2009
Pikkuiset ovat aloittaneet tänään ulkoilun! Kovasti on ulkomaailma jännittävä, mutta Dinan ja Aidan hellässä opastuksessa jokainen uskaltautui tassuttamaan pikkuisen aikaa pihalla. Miki ja Valdo innostuivat repimään kasvien lehtiäkin!
20.10.2009
Pennut kävivät tänään eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutettavina. Jokainen huusi sirua laitettaessa niin, että varmasti koko kylä kuuli. Pennut saivat eläinlääkäriltä paljon kehuja hampaista, turkista, iloisesta luonteesta ja reippaasta käytöksestä sekä kokonaisvaltaisesta hyvästä kunnosta.
Automatka sujui paljon rauhallisemmin kuin olin osannut odottaa. Toki pennut olivat saaneet etukäteen tutustua boxiin, jossa matkustivat, mutta odotin silti suurempia vastalauseita tai muuta kitinää. Aluksi autoilu aiheutti hämmennystä, mutta hyvin pian jokainen oli untenmailla.
19.10.2009
Kaikki pikkuiset ovat päässeet tapaamaan oman tulevan perheensä. Jokainen on saanut kutsumanimen.
15.10.2009
Pikkuiset Wilcot täyttävät tänään neljä viikkoa! Molemmilla mustilla pojilla on jo hampaita ja ruskeatkin saavat ensimmäiset hampinsa ihan lähiaikoina.
Kotimme ovet avautuvat tänään kaikille halukkaille, pentuja saa tulla katsomaan, pussaamaan ja halimaan. Soitellaan!
12.10.2009
Pennut muuttivat Dina-mamman ja pentulaatikon kanssa keittiöön viikonloppuna. Työhuoneen rauhallisuus on nyt taaksejäänyttä elämää. Maailmaa tutkitaan ahkerasti tepastelemalla ympäriinsä. Painiminenkin alkaa jo sujua.
Myös Aida-tädin järjestämä leikkikoulu on kaikkien suosiossa. Aippa nauttii kun saa temuta varovasti vauvojen kanssa. Pennut saavat kiipeillä päällä ja vetää korvista -Aida on aivan ihastuksissaan!
9.10.2009
Pennut ovat saaneet viralliset nimet.
Kävely sujuu hienosti ja painimista harjoitellaan ahkerasti. Ensimmäinen pikkuinen miettii jo pentulaatikosta karkaamista ja maailman valloitusta.
30.9.2009
Pentujen silmät ovat auenneet! Maailman tiiraileminen voi alkaa.
28.9.2009
Kaikki pikku-Wilcot painavat nyt yli 500 grammaa! Ja ruoka maistuu…
24.9.2009
Pennut täyttävät tänään viikon! Jokainen on kaksinkertaistanut syntymäpainonsa. Kaikki pikkuiset ovat myös löytäneet oman rakastavan perheen.
Tässä vielä kuvat jokaisesta pienestä syntymäjärjestyksessä.
Ruskea poika.
Musta poika.
“Herra Mytäjäinen”, musta poika.
Ruskea tyttö.
19.9.2009
Pennut syövät ja nukkuvat. Painot nousevat tasaisesti. Ehkä uskallan henkäistä hetkeksi helpotuksesta ja alkujärkytyksestä. Lopultakin kaikki näyttäisi olevan kunnossa! Dina hoivaa pentujaan hellästi mutta määrätietoisesti. Perheonnen katselemiseen ei vain kyllästy… Ihanaa!
18.9.2009
Kennel Mosterosa ensimmäinen pentue on päätetty nimetä amerikkailaisen taiturimaista ja tunnelmallista rock’n rollia soittavan WILCOn biisien mukaan. Tämä syksy on ollut historiallinen, sen lisäksi, että kennelini ensimmäinen ja kauan odotettu pentue on syntynyt, olen päässyt näkemään ensimmäistä kertaa WILCOn livenä. Unohtumattoman kokemuksen kunniaksi!
Kennel Monsterosan ensimmäinen pentue näki päivänvalon 17.9.2009.
Dina aloitti synnyttämisen klo 11.15. pienellä ruskealla pojalla, joka ei painanut edes sataa grammaa. Ikävä kyllä pieni poika menehtyi puoltatoistatuntia myöhemmin. Jäimme odottamaan seuraavaa pentua. Ruskea poika syntyi klo 13.59. Dina vapautti pojan kalvoista ja Herra Vauhdikas päätti aloittaa samantien maailman tutkimisen ja yritti heti ensitöikseen ulos pentulaatikosta. Kumarruin ottamaan poikaa syliini punnitakseni sen. Kun nostin katseeni, Dina hoivasi jo seuraavaa vauvaa. Musta poika tulla tupsahti maailmaan heti velipoikansa vanavedessä. Mainittakoon, että nämä pojat painoivat miltei kaksi kertaa sen verran kuin ensin syntynyt pikkuinen.
Sitten ei tapahtunutkaan mitään pitkään aikaan. Olimme eläinlääkärin kanssa puhelinyhteydessä ja teimme päätöksen lähteä kohti klinikkaa jos tuntuu, että mitään ei tapahdu ennen kello 18:sta. Ja mitäänhän ei tapahtunut. 17.40 pakkasin pojat lämpimästi mukaan, otin Dinan ja lähdin suuntaamaan kohti eläinlääkäriä. Muutaman kilometrin päässä kotoa Dina alkaa ponnistaa. Kumarrun katsomaan ja pieni musta poika näkee päivänvalon keskellä Mytäjäisen risteystä klo 17.50. Herra saa heti kutsumanimekseen “Mytäjäinen” syntymäpaikkansa mukaan. Saavumme klinikalle, jossa Dina päätetään röntgenkuvata. Kohdussa on vielä kaksi pentua. Dinaan pistetään oksitosiinihormonia, joka lisää poltteita. Lähdemme takaisin kotiin.
Menee pitkään eikä mitään tapahdu. Minä liikutan Dinaa niin kauan, että omat jalkani ovat aivan maitohapoilla. Viimein klo 20.40 maailmaan tulee kehitysvammainen pentu, joka ei ole elossa. Säikähdän kovasti tätä epämääräistä nyyttiä. Olemme Dinan kanssa molemmata aivan väsyksissä jo tässä vaiheessa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tiedän odottaa vielä yhtä pentua, joka onneksemme syntyykin kymmentä minuuttia myöhemmin. Ruskea tyttö syntyy hyväkuntoisena ja saamme huokaista helpotuksesta.
Kiitämme kaikkia mukana hengessä eläneitä tuesta, avusta ja tsempityksistä! KIITOS!!!